Kolme kaukopartiota lähetettiin suojaamaan Pallashotellia saksalaisten hävitykseltä loka- ja marraskuun vaihteessa 1944. Kaksi niistä sai tiedon hotellin räjäyttämisestä ollessaan lähdössä kymmenien kilometrien marssille kohti tavoitetta. Kolmas kaukopartio seikkaili monta päivää saksalaisia kiertäen tuhotussa ja hävitetyssä maastossa. Veteraanien sota oli juuri päättymässä kotiuttamiseen, mutta kovia taisteluja suomalaisten ja saksalaisten välillä käytiin samaan aikaan kummallakin puolella Lappia, idässä Tankavaarassa, Kaunispäällä, Ivalossa ja Inarissa sekä lännessä Pellossa, Kolarissa ja Muoniossa. Näin rovaniemeläinen Lauri Jaatinen muisteli v. 2012 Pallashotellin pelastusretkeä, joka johti savuaville raunioille, miinakenttään ja lopulta siviiliin. Hän toimi kaukopartion kakkosjohtajana.

Lauri Jaatisen sissiretki Pallakselle

Oltiin Eskelisen kohdalla (27. lokakuuta 1944) kun JR50 miehet lähtivät aamupäivällä tekemään suuntauraa ja reittiä koukkausta tekevälle joukolle Tornionlaakson maantien tuntumassa (1). Kuljimme muutama tunnin heidän matkassaan ja lähdimme sitten koillista kohti. Yövyttiin Nivunkijärven (2) rannalla saunassa, jota eivät saksalaiset olleet polttaneet.

Seuraavana aamuna (28.10.) marssitavoitteena oli ”Pallasjärven alamaja”. Saimme tiedon, että meidän pitää ottaa yhteys päämajan kaukopartioon, Nykäsen porukkaan, jolle meidät alistetaan. Lähdettiin pohjoiseen kohti Muonio – Kittilän tietä ja Särkijärveä. Tultiin tien tuntumaan ja yritettiin mennä sen yli Jerisjärven ja Särkijärven välisen kannaksen kohdalla (3).

Tie oli täynnä saksalaisia, marssivia kolonia ja ajoneuvoja, eikä meidän ollut mahdollista ylittää tietä parinkymmenen miehen sissijoukolla.  Saksalaisia tuli aivan lähelle, tiellä kävi täysi jyrinä, oli pimeää. Muonion taistelu ei tuolloin ollut vielä alkanut ja saksalaiset vetäytyivät sinne sekä Tornionlaakson että Kittilän tietä pitkin. Teimme melkoisen lenkin ylityspaikkaa etsien ja lopulta vetäydyttiin kauemmaksi ja leiriydyttiin yöksi tien eteläpuolelle.

Aamuhämärässä (29.10.) kierrettiin Särkilompolon eteläpuolitse maantien läheisyyteen. Saksalaisten marssikolonaan tuli lopulta sen verran rakoa, että päästiin luikahtamaan tien pohjoispuolelle Junkijärven (4) paikkeilla ja siitä otettiin suunta kohti Pallasjärveä.

Kutunivassa (5) saksalaisilla oli ollut iso varastoalue ja parakkeja, jotka oli poltettu, hävitetty ja räjäytetty. Siellä oli monenlaista tavaraa hajallaan maastossa. Osa oli tuhoutunut, osa tuhoutumatta. Liekö siinä ollut joku heidän isohko huoltovarasto?  Yhden parakin nurkkakiveltä löydettiin saksalaista leipää, peltipurkkeja hanhenmaksaa ja yksi ehyt hanhenmaksatonkka, jossa on 10 kiloa, hajotettuja sokeripusseja ja paljon muuta, ja niitä nälkäämme keräiltiin.

Kutunivan vähäinen silta oli hajotettu niin kuin kaikki rakennuksetkin ja siitä aloimme jo aavistella, ettei perillä taida enää mitään hotellia olla. Muistikuvani mukaan meidän kohtauspaikkamme päämajan sissien (luutnantti Heikki Nykänen ja/tai Päämajan Pohjois-Suomen alaosasto, joht. kapt. Harri Paatsalo) kanssa piti olla Pallasjärvellä sijaitseva Alamaja. Kutunivan jälkeen alkoi kuulua taistelun ääniä, kun koukkaava JR50 katkaisi tien.

Yö tuhotulla Pallasjärvellä

 Olimme yötä Pallasjärven rannalla (6) heinäladossa. Kun kaivauduimme heiniin, sieltä tuli esiin kaikenlaista pöytä- ja majakalustoa heinien alle piilotettuna. Kaikki Pallasjärven rakennukset oli tuhottu. Siinä pihamaalla oli kellari rantatöyräässä ja sieltä oli viety kaikki ruokatavarat ulos ja rikottu. Säilykkeethän olivat silloin kaikki lasipurkeissa ja ne oli rikottu; sieltä löytyi muun muassa suolattua riekonlihaa. Siinä oli myös onkia ja perhovapoja, jotka oli rikottu ja särjetty pihamaalle.  Muonion taistelut olivat kovimmillaan, näimme liekkien loimotuksen lounaisella taivaalla, kirkonkylä paloi.

Suuri kuoppa Pallashotellin kohdalla

Siitä me läksimme aikamme aamulla (30.10.) tuhoa katseltuamme nousemaan Pallaskeron Pyhäjoen kuvetta Ylämajalle eli hotellille päin, jonne kertyy matkaa 5–6 kilometriä. Oli sumuinen myöhäissyksyn päivä, muutama sentti lunta maassa.  Lähestyimme Vatikurun laitaa hotellin paikkaa. Hotellista ei ollut jäljellä tiiltä suurempaa kappaletta ja kaiken romun keskellä oli suuri kuoppa. ”Näimme vain ylvään Pallashotellin savuavat rauniot, suorastaan kraatterin. Vietimme kuvaannollisesti hiljaisen hetken Pallaskeron kupeella”, kertoo Lauri tapahtumasta kirjassaan ”Melloisista miinakentille”.

Pystyssä oli vain lautaparakin puolikas (7), josta toinen pää oli räjäytetty (kyseessä lienee ollut Pallashotelin rakennusten pohjoispuolella sijainnut Liikuntakasvatusliiton Naisten maja). Ehjässä päässä oli vielä kerrossänkyjä ja seiniin oli piirretty yöpyjien nimiä ja päivämääriä. Siinä keittelimme kahvit raunioista otetuilla laudan kappaleilla. Koko kurun päällä oli sumukerros, ja sumun seasta kuului porokellojen kalkatus. Kohta joku kysyi, että onko siellä Suomen miehiä. Kaksi poromiestä tuli takkaporojen kanssa ja kertoivat, mitä oli tapahtunut; olivat olleet vähintään parin kilometrin päässä hotellista, kun se oli räjäytetty 26.10. kello 12 päivällä.  Kuulin jälkeenpäin, että toinen heistä oli Eelis Autto, joka myöhemmin oli paliskunnan poroisäntä.  Kummallakin oli puukot ja ukkomauserit.

Oltiin pari tuntia kahvitauolla Pallaksen raunioilla ja lähdettiin marssimaan luoteeseen pitäjän rajaa pitkin Sieppijärveä kohti.  Tauko pidettiin kunnan rajalla olleessa kämpässä.

Kerässieppi jäi polttamatta

 Ammuimme nälkäämme poron ja siitä keitettiin keitto Kerässiepin kylässä, jonne tultiin illalla. Kylä oli polttamatta, ihmiset olivat lähteneet evakkoon ja talot olivat tyhjillään. Leipä oli meiltä loppunut, mutta etsiskelyn jälkeen löysimme pellon reunasta talon varastosta leipäjauhoja. Siitä paistettiin rieskaa, lämmitettiin sauna, soitettiin grammaria ja paikkailtiin kipeytyneitä jalkoja. Kerässiepissä oltiin kaksi yötä.

Kerässiepistä lähdettiin aamulla 1. marraskuuta klo 8 marssimaan länteen. Silloin saatiin ensi kerran koko reissun aikana radioyhteys divisioonaan ja määräys marssia Könkäsenjärven ja Kajangin kautta Kätkäsuvantoon.  Könkäsenjärven rannalla (8) olevat talot olivat parhaillaan tulessa.

Miinakenttään suojängällä

Noin puoli kilometriä ennen Könkäsenjärveä meni partion kärki suojängällä miinakenttään.  Kaksi miestä kulki tunnustelijana kärjessä, heidän jälkeensä yksi mies ja minä neljäntenä joukkueen varajohtajana. Takana tulivat muut; lääkintäryhmä, radioryhmä ja heidän perässään kaksi ryhmää osastonjohtaja Linnan kanssa. Keskellä suota minun takanani tömähti. Mies takanani astui hyppymiinaan, joka räjähti hänen takanaan. Mies haavoittui selkään ja hänen takanaan tullut päähän, otsaluuhun. Minulle tuli vain muutama reikä manttelin helmaan. Peräännyimme varovasti omia jälkiä noudatellen takaisin metsän reunaan raahaten haavoittuneita mukanamme. Toinen heistä oli tajuton ja toinen sylki verta.

Linna teki siinä nopea päätöksen; ei suunnisteta Kätkäsuvantoon vaan mennään lyhintä reittiä Yli-Muonioon, jossa tuhoutumatta jääneeseen kouluun oli perustettu JSP-asema.  Omatekoisilla paareilla haavoittuneet kannettiin vaikean maaston halki Yli-Muonioon ja sieltä ensiavun jälkeen Ruotsin puolelle saamaan asiallista hoitoa. Molemmat jäivät henkiin.

Sotamme päättyi siihen

Sotamme päättyi siihen. Yli-Muonioon tuotiin viesti, että meidän on mentävä Muonioon ja sitä kautta siviiliin.  Siihen päättyi meidän sotamme ja noin 100 km turha reissu Pallashotellin pelastamiseksi. Luutnantti Reino Linna jatkoi ammattisotilaana loppuselvittelyjä huhtikuun loppuun 1945 saakka.

Autokuljetuksen puutteessa lähdimme marssimaan 200 miehen joukkueena kohti Kokkolaa. Matkan puolivälissä sain ankaran ripulin syötyäni osittain pilaantunutta saksalaisten purkkiruokaa. Pääsin tien varressa levättyäni sairasautoon ja siinä Tornion Röyttään, josta sairaalalaiva Ariadnella Poriin ja sairaalaan. Parin päivän hoidon jälkeen lähdin tavoittelemaan perhettäni Ylivieskan kautta Kalajoen Niemelän kansakoululle.

Lauri Edvard Jaatinen, agronomi, s. 2.11.1922 Sortavalan maalaiskunnassa, Lapin maatalouspiirin päällikkö, eläkkeellä vuodesta 1986.

Perustuu Lauri Jaatisen haastatteluun Rovaniemellä 20.11.2012 sekä hänen kirjaansa Melloisista Miinakentille, jonka ilmestyi 2010 omakustanteena Heikki Lampelan kokoamana.

Muut muistelevat Pallaksen pelastamista

Jaakko Kontiolan haastattelu puhelimitse 29.11.2012

• Meidät lennätettiin Pellon Alposjärveltä, jonne olimme tulleet koneella Oulujärveltä Jerisjärvelle kahdelle lennolla, meitä oli 15–20 miestä, ensimmäisellä lennolla johtajana Heikki Nykänen ja toisella Sulo Hänninen. Olimme räjäyttäneet sillan Pellon kirkonkylässä ja tehneet muutamia pienempiä tuhotöitä. Sakemanneja oli silloin Pellossa ja porukassamme oli yksi pellolainen mies, joka siviilipuvussa kävi tarkkailemassa heidän touhujaan. Pellon Alposjärveltä lensimme Muonion Äkäsjärvelle, jossa teimme muutamia tuhotöitä Kittilä – Muonio tiellä vauhdittaaksemme saksalaisten etenemistä maasta pois.  Saimme käskyn lähteä suojaamaan Pallastunturin hotellia, kun Kyynel-radiolla saatiin tieto, että hotelli oli räjäytetty. Otettuamme yhteyttä suomalaisiin joukkoihin meidät kuljettiin Tornion Röyttään ja kotiutettiin.

Kysymyksessä oli Päämajan sissiosasto ER4/4 eli osasto Paatsalon operaatio Pallastunturin hotellin pelastamiseksi.

Osasto Paatsalo = Harri Paatsalo, ent. Broms, myöh. Paarma (s. 1901) oli Pääesikunnan kaukopartiotoiminnan Rovaniemen alatoimiston päällikkö (U2/P). Toimialue oli Petsamosta Kiestinkiin.  Majuri Paatsalo siirtyi 1944 Hallamaan erikoistehtäviin päämajaan Mikkeliin ja loppukesästä Rovaniemen alatoimiston johtajaksi tehtävänään luoda agenttiverkosto saksalaisten selustaan.

Heikki Nykänen Pallaksen tuhosta

• Heikki Nykäsen kirjasta Sissisotaa – Sissipäällikön muistelmia jatkosodasta ja Lapin sodasta. Alea kirja 1983, ISBN 9519272798

Muutimme asumaan Äkäsjärven eteläpäähän, koska olimme antaneen merkkejä olemassaolostamme viholliselle niin paljon, että oli hyvä olla taas vähän sivummalla.

Muonat olivat päässeet loppumaan, emmekä saaneet täydennystä jatkuvan sumun vuoksi. Jostakin ladosta miehet olivat löytäneet eläviä lampaita, ja niistä oli pakko tehdä lihaa. Vasta 27.10. tuli pommikone, joka huiski muonatorpedomme pitkin metsiä. Pitkän hakemisen jälkeen ne löytyivät, vaakapommittajalla oli vaikeuksia tarkkuudessa ja oli tuulellakin osuutensa asiaan.

Olimme saaneet radioteitse käskyn (lienee 25.10.) lähteä lähteä pelastamaan Pallastunturin matkailuhotellia saksalaisten tuholta. Kullervo Leskisen 3D:n jääkärikomppania piti osallistua samaan tehtävään. Oli sovittu, että joukot kokoontuivat Kittilän tiellä Jerisjärven itäreunalla olevan Rauhalan talon maastossa.

Myös Esko Ollila kertoi saaneensa Er.P4:n  komentajalta käskyn valmistautua partioineen pelastamisoperaatioon.  Heidät oli tarkoitus pudottaa laskuvarjoilla kohteeseen. Aloimme valmistautua lähtöön.

Seuraava päivä oli kirkas. Päivällä tasan kello 12 tuli Sulo Hänninen sisälle ja kertoi, että saksalaiset olivat pamauttaneet hotellin ilmaan. Menimme ulos kiikaroimaan, hotelli ja sen ulkorakennukset näkyivät hyvin kuulakkaassa ilmassa. Paksu savupilvi kiipesi pitkin Pallastunturin kuvetta. Kaikki rakennukset olivat tulessa. Mitään ei ollut tehtävissä. Ilmoitimme radiosanomalla, mitä oli tapahtunut.

Kaarlo Heikki Nykänen, 19. syyskuuta 1920 Helsinki – 7. joulukuuta 2011 Pori, johtaja, insinööri, sotaveteraani ja Mannerheim-ristin ritari numero 118. Hän oli toiseksi viimeinen elossa olleista ritareista.

Mannerheim-ristin ritari Eino Säily puhui Heikki Nykäsen siunaustilaisuudessa 4.1.2012 netissä olleella videolla:

•  Lensimme 20.10.1944 Oulujärveltä Pellon Alposjärvelle ja katselimme lentokoneesta, kun Rovaniemi paloi.  Räjäytimme sillan ja teimme joitakin pienempiä iskuja. Alposjärveltä lensimme Muonion Äkäsjärvelle ja asetuimme tyhjäksi jääneeseen taloon.  Kittilä – Muonio tiellä räjäytimme muutamia siltoja ja sitten saimme käskyn lähteä suojelemaan Pallashotellia. Lähdimme kävelemään Äkäsjärven rantaa kello 12 (26.10. 1944) ja juuri silloin hotelli tömähti ilmaan. Tulimme jokea pitkin Kolariin ja sieltä Ouluun ja Liminkaan.

III armeijakunnan esikunnan sotapäiväkirja ”operaatio nyrkki”:

• 25.10.44 klo 14, Os. 2/III AKE:n sähke N:ro 3903 11. DE:lle: Suunniteltu sissiosasto n. 2 joukkuetta liikkeelle viimeistään 26.10. aamulla sovitulle kohtaamispaikalle, jossa aamusta 28.10. alkaen yhdysmies luutnantti Nykäsen kaukopartiosta. Tehtävä: Nykäselle alistettuna estää kohteen tuhoaminen. 5 vrk. muona. Tunnussana ”Nyrkki”.

Päämajan sotapäiväkirja 27.10. 1944 illalla (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3542028)

• Kaukopartion ja 11.D:n sissiyritys Pallastunturin hotellin valtaamiseksi ennen sen tuhoutumista epäonnistui osastojemme ennättämättä perille ennen vihollisen suorittamaa räjäytystä eilen n. klo. 12,00. 3.D:lla edelleenkin erittäin suuria huoltovaikeuksia.
  

Näin sota tuli Muonioon ja Pallakselle

Lapin sodan kiivaimmat taistelut käytiin lokakuun ja marraskuun vaihteessa 1944 Muoniossa sekä Vuotson ja Tankavaaraan alueella. Muoniossa saksalaisilla oli suuret varastot, joiden lastaaminen kuljetettavaksi Käsivarteen ja Norjaan kesti useita vuorokausia.  Sekä suomalaiset että saksalaiset tiesivät odottaa kovia yhteenottoja. Muonion etelä- ja kaakkoispuolelle noin 10 km päähän kirkonkylästä oli asetettu vahvat suojajoukot ja –varustukset.

Saksalaiset olivat kesäkuukausina rakentaneet tuhansien vankien ja sotilaiden voimin vankat puolustusasemat Purnumukka-Tankavaara-Nattastunturit linjalle sekä Enontekiölle Käsivarteen suojaamaan joukkojensa vetäytymistä Sallan ja Petsamon rintamilta.

Suomalaiset lähestyivät idässä Rovaniemi-Sodankylä tietä Vuotson kylää ja lännessä Muoniota sekä Kolarin että Kittilän teiden suunnasta 25. ja 26. lokakuuta.  Saksalaisilla oli puolustusasemat Kangosjärven tasolla sekä Jerisjärven ja Olostunturin alueella. Entisten aseveljien herrasmiessota oli muuttunut verisiksi taisteluiksi ja takaa-ajoksi lokakuun alkupäivinä. Saksalaiset polttivat ja räjäyttivät rakennukset, maantiet ja sillat joukkojensa edetessä. Suomalaiset yrittivät koukata metsien kautta katkaisemaan vetäytymistä, kaukopartiot tekivät tuhoamisiskuja vaikeuttaakseen saksalaisten liikkumista.

Pallastunturin matkailuhotellin räjäyttäminen ajoittuu tähän jännitteiseen taistelutilanteeseen ennen Muonion ja Tankavaaran yhteenottoja. Tilanteen kaoottisuutta ja monimutkaisuutta lisäsi se, että Suomen armeija oli määrätty siirrettäväksi rauhanajan tilaan lokakuun 22. päivä. Valtaosa sotilaista piti kotiuttaa kuukauden vaihteessa eli juuri silloin, kun taistelutilanteet kypsyivät lopullista yhteenottoa varten. Marraskuun alkupäivinä palvelukseen jäivät vain nuorin ikäluokka, vuonna 1924 ja -25 syntyneet asevelvolliset, sekä osa kantahenkilökuntaa. He olivat mukana loppuun eli huhtikuun alkuun 1945 saakka.

Lapin sodassa suomalaisen henkilötappiot olivat 774 kaatunutta, 262 kadonnutta ja 2904 haavoittunutta, saksalaisten luvut olivat hieman suuremmat.

Sotapäiväkirjoista poimittua

26.10.1944 Kittilä – Muonio

Sää; tuuli SSW 1 m/m, lämpötila +4,2 astetta, pilvisyys 10/10, sumua yöstä alkaen

klo 12,14; Loimun jääkärit saavuttivat poltetun Kittilän 25.10. klo 16.45. Jääkärik / 3D on Unari-Molkojärven kautta saapunut Kaukoseen ja jatkanut 25.10. klo 15.00 tavoitteena Sirkka… Joki 50 m leveä ja vuolas, ja ylimenokalustona toistaiseksi 5 siviilivenettä. Runsaasti miinoituksia ja tienkatkaisuja.

klo 18.30 Jääkärik/3D on lähtenyt klo 9.00 Sirkasta Muoniota kohti. Er. P. 13 ylimenossa, silta valmistuu tänä iltana.

27.10.44

 11D komentopaikka siirtyy 27.10. klo 18 Kutunivaan… Yhteys sissiosastoon saatu ja lähtee se aamulla ottamaan yhteyttä Nykäseen…

19.30; 11.D iltailmoitus: JR 8 taistelussa tien suunnassa linjaa Liekojärvi-Harjujärvi-Puristankoski puolustavan vihollisen kanssa. Vihollinen kenttävarustetuissa asemissa. Molemmin puolin raskaiden aseiden tulitaistelua. JR 50 saavuttanut puolenpäivän aikaan Liekojärven jatkaen matkaa Olostunturin suuntaan. Sissiosasto liikkeellä tavoitteena Pallastunturi. Sissiosasto tuhosi edellisellä partioretkellä ainakin 10 vihollista.

Vihollistietoja: II GJR/206 todettu majoittuneena Kutunivassa. Liekojärvi-Puristankoski linjalla vihollisia ainakin pataljoona Pson tukemana. Omat tappiot kaatuneita 0+0+3, haavoittuneita 1+1+5. Tämä 26.10.44.

20.30 3D Etulinjaan ei yhteyttä… Kaukopartion ja 11 Dn sissiyritys Pallastunturin hotellin valtaamisesta ennen sen tuhoamista epäonnistui, osastojen ennättämättä perille ennen vihollisen suorittamaa räjäytystä eilen noin klo 12. 3 D edelleen erittäin suuria huoltovaikeuksia.

21.40 Puolellemme tullut neljä venäläistä sotavankikarkuria.

28.10.44

3.25; Jääk.k./3D Komppania edennyt Kulkujoelta Muonion suuntaan. Komppania saanut käskyn, jonka tehtävänä on oikopolkuja käyttäen edetä Pallastunturin hotellille, ottaa yhteys siellä mahdollisesti oleviin omiin joukkoihin ja kaikin keinoin estää hotellin hävitys.

18.30; Vihollinen puolustuksessa vahvoissa asemissa molemmin puolin Jerisjärveä. Linjan kulkua ei tarkoin tunneta… Saadun tiedon mukaan piti saksalaisten vetäytyä nykyiseltä linjalta 26.10., mutta siitä ei jostakin syystä tullut mitään.

29.10.44

8.15; Eilen klo 16.35 saavutti JR50 alkupää Muonion – Sirkan maantien Olostunturi kohdalla joutuen heti kiivaaseen tulitaisteluun kranaatinheittimien, ilmatorjunta-aseiden ja panssarivaunujen tukeman vihollisen kanssa. Taistelu jatkuu ankarana.  1 ja 2k/JR8 etenemässä aamusta klo 5 alkaen noin 2 km eteläpuolella Olostunturin maastosta tavoitteena Muonio – Kolari maantie Hietamutkan eteläpuolella. Muoniossa tulipaloja. Vihollisen arvioidut tappiot Muonion taisteluissa useita kymmeniä kaatuneita. Yksi vanki otettu. Omat tappiot 27.10. kaatuneita 7, haavoittuneita 24, ja kadoksissa 1.

15.41; JR8 edessä vetäytyy vihollinen Muonion suuntaan. Kärki Kangosjärven pohjoispään pohjoispuolella. JR50 kovissa taisteluissa Olostunturin maastossa tien läheisyydessä. Yritys tien katkaisemisessa menossa.  Tällä suunnalla aiheutettu viholliselle tähän mennessä n. 200 miehen tappion kaatuneina ja haavoittuneina. JR50 tappio n. 15 kaatunutta ja 75 haavoittunutta.

17.45; JR11 ilmoittanut: Olostunturi meillä iltapäivällä.

30.10.44

Sää: tuulen suunta klo 12 s 2 m/m, +1,5 astetta, pilvisyys 10710

4.40; JR50 vallannut raivokkaissa taisteluissa tykistön tukemaan vihollista vastaan Olostunturin klo 12.30 ja jatkanut taistelua maantien suunnassa Muoniota kohti, kärki klo 17.15 n. 2 km päässä Muoniosta, missä pysähtyi kaikkien aseiden kiivaan tulituksen takia sekä aukean nevan ja pimeyden takia. JR8 edennyt taistellen tykistön tukemaa vihollista vastaan n. 5 km päähän Muoniosta tien suunnassa, josta etenee 30.10. aamulla.

14.40; Muonio etelästä saavutettu juuri. JR50 ja JR8 etäisyys toisistaan noin 1 ½ km 22.37; JR8 painostaessa vihollista rantatien suunnassa ja JR 50 edettyä Olosjärven itäpuolitse uhaten vihollisen selustaa idässä vallattiin Muonion kirkonkylä kiivaiden taistelujen jälkeen klo 16. Viholliselle tuotettiin tappiota kaatuneina ainakin 150.

Muonio palaa 30.10.1944, SA-kuvat

• 

•