Syksyllä 2024 tulee kuluneeksi 80 vuotta Lapin tuhoamisesta Norjaan vetäytyvien saksalaisten joukkojen toimesta. Järjestelmällinen polttaminen ja räjäyttäminen alkoi Rovaniemellä lokakuun toisella viikolla 1944. Saksan joukkojen komentaja Rendulic määräsi 9. lokakuuta tuhottavaksi Rovaniemellä kaikki valtion rakennukset ja 13. päivä määräys laajeni koskemaan koko Lappia kirkkoja, sairaaloita ja asuttuja taloja lukuun ottamatta. Sota muuttui entistä raaemmaksi ja verisemmäksi suomalaisten ja saksalaisten välillä.

Lappi poltettiin lähes täydellisesti ja samalla raunioitui yli 20 vuotta jatkunut matkailun kehittämistyö. Petsamosta ja Inarista 1921 alkanut matkailu koki kovia jo talvisodassa, mutta vauriot ehdittiin korjata välirauhan ja jatkosodan aikana. Petsamo luovutettiin kokonaan Neuvostoliitolle ja sen matkailurakennuksista ainoastaan Liinahamarin hotelli säilyi vähäisiä vaurioita lukuun ottamatta pystyssä ja on edelleenkin paikallaan pahasti rappeutuneena.

Tuhon aikataulu

Rovaniemen Pohjanhovi oli siirtynyt vuoden 1944 alussa kokonaan SMY:n omistukseen. Hotelli suljettiin ja henkilökunta poistui 23. syyskuuta kello 15. Osa irtaimistosta ehdittiin pelastaa. Pohjanhovi räjäytettiin ja poltettiin 10–11. lokakuuta. Siipirakennuksessa ollut alkoholiliikkeen huoneisto pystyttiin nopeasti kunnostamaan sodan päätyttyä ja siinä avattiin ”Hovinpohja” ravintola vuoden 1945 alussa.  Majoitustiloiksi raunioiden keskelle siirrettiin useita sotilasparakkeja, jotka uuden Pohjanhovin valmistuttua 1947 siirrettiin Kaunispäälle ja Kilpisjärvelle uusiksi matkailumajoiksi’

Pallastunturin matkailuhotelli räjäytettiin 26.10. puolenpäivän tienoissa. Suomalaiset joukot olivat lähestymässä Muoniota Kittilän ja Tornion suunnista. Saksalaiset tyhjensivät kiivaasti suurta sotatarvikevarastoa siirtääkseen ne Käsivarteen.

Päämaja antoi määräyksen kaukopartio-osastojen ja laskuvarjojoukkueen lähettämisestä Pallashotellia puolustamaan, mutta sumu esti lentokoneiden nousun ja lähikaukopartio ehti parinkymmenen kilometrin päähän. Toinen sissijoukkue seikkaili Olostunturin, Jerisjärven ja Pallasjärven maisemissa neljä päivää ja saapui kyteville raunioille 30. lokakuuta todetakseen komennuksensa tarpeettomaksi.

Samoihin aikoihin poltettiin myös Pallasjärven matkailumaja ja muut rakennukset, Enontekiön Ounastunturin hiihtomajan saksalaiset polttivat pari päivää myöhemmin. Pallas suljettiin 1. lokakuutta ja suuri osa hotellin irtaimistoa ehdittiin kuljettaa turvaa Ruotsin Matkailijayhdistyksen suojiin.

Ivalon vanha ja uusi maja paloivat kuten koko kylä 3–4. marraskuuta. Tankavaaraan ja Kaunispään rajut taistelut oli käyty, noin 250 miehinen neuvostosotilaiden joukko lähestyi Ivaloa idästä, neuvostokoneet tähyilivät taukoamatta entisten aseveljien yhteenottoa, suurin osa suomalaisista sotilaista oli komennettu siviiliin, elettiin Lapin sodan dramaattisimpia hetkiä. Venäläiset kertoivat tulleensa vapauttamaan Ivalon lähettyvillä olevia sotavankejaan ja lupasivat vetäytyä muutaman kilometrin itään.

Silta Ivalojoen yli oli tuhottu perusteellisesti ja siltapalkit miinoitettu. Joen takana Ivalon kirkko jäi pystyyn saksalaisten vetäytyessä kohti Inaria ja neuvostosotilaiden lähestyessä idästä ”vapauttamaan sotavankeja”. SA-kuva 4.11.1944.

Inarin matkailuhotelli tuhottiin sunnuntaina 12. marraskuuta ja suomalaiset sotilaat pääsivät poltettuun kirkonkylään seuraavana yönä kello 0,30. Saksalaiset tulittivat rajusti Juutuanjoen pohjoisrannalta eikä suomalaisilla ollut mitään mahdollisuuksia hyökätä, sillä maantiesilta on räjäytetty.

Inarista ja Muoniosta pohjoiseen sota jatkui ”lasten ristiretkenä”, sillä vain nuorimmat ikäluokat ja ammattisotilaat jätettiin ajamaan saksalaisia pois maasta.

Utsjoen postipolku suojasi tuhoilta

Suomalaiset tulivat Utsjoelle 22.11. 1944 ja saksalaisista ei näkynyt jälkiäkään. Tuhot ja miinoitukset Kaamanen – Karigasniemi tiellä olivat perusteelliset, mutta Utsjoelle johtavan postipolun varrella ei tuhotöitä ollut ja kaikki rakennukset olivat koskemattomia. Alla ote III Armeijakunnan sotapäiväkirjasta 22.11. illalla.

 

Venäläisiä sotavankeja saksalaiset olivat jättäneet 74 ja heille lääkärin sekä runsaan viikon muona-annokset sekä lääketarpeita. Tämä tapahtui Karigasniemellä, josta saksalaiset poistuivat Norjan puolelle 21.11. ja vetäytyessään räjäyttivät Tenojoen sillan. Kaamanen-Karigasniemi tie rakennettiin vv. 1941–43 hyökkäystieksi ja töissä oli paljon sotavankeja. Tiestä tuli saksalaisille pakoreitti, osa Vuoristoarmeijan joukoista vetäytyi Kilpisjärven tietä ja Petsamossa käytiin samaan aikaan rajuja taisteluja neuvostojoukkojen ja saksalaisten välillä. Täällä vetäytymistienä oli myös Kirkkoniemeltä länteen vievä Norjan päätie, jossa saksalaiset tekivät samankaltaista tuhoa kuin Suomen Lapissakin.

Sota päättyi Kilpisjärvellä huhtikuussa 1945

Kilpisjärven 1937 valmistunut matkailumaja koki varsin erikoisen kohtalon sodan loppuvaiheessa. Saksalaiset olivat linnoittautuneet Mallatunturin ja Saanan alueelle kevääseen 1945 saakka. Suomalaiset nostivat lippunsa Kolmen valtakunnan rajapyykille 27. huhtikuuta saksalaisten ja ruotsalaisten sotilaiden seuratessa seremoniaa omilta puoliltaan. Matkailumajan saksalaiset olivat vetäytyessään siirtäneet Norjan puolelle noin 3 km päähän rajalta. Lopullisen rauhanteon jälkeen norjalaiset pyysivät suomalaisia hakemaan majansa takaisin ja nykyisin tämä Aulis Hämäläisen piirtämä maja on osana Kilpijärven retkeilykeskusta.

Kilpisjärven matkailumaja pysytettiin ensin Karessuvantoon ja uitettiin hirsinä Kilpisjärven rannalle 1937. Maja matkaili saksalaisten mukana Norjaan ja palautettiin rauhan tultua takaisin ja on nykyisin osana retkeilykeskusta. Yllä olevat kuvat arkkitehti Aulis Hämäläinen / Hartti Hämäläinen.

Käsivarressa taistelut jatkuivat kevääseen 1945 ja lopullisesti saksalaiset vetäytyivät sieltä Norjaan maalis- ja huhtikuun vaihteessa.  

Sotien menetykset

Kuolajärven kirkonkylä, Sallan pitäjän vanha keskus, hävitettiin maan tasalle ja se jäi uuden rajan toiselle puolelle. Tässä näkymä kylän keskustasta 1996, jolloin raja avautui kotiseuturetkeläisille. Suomalaisten sankarihauta avattiin juhlavasti. Taustalla Sallatunturi, joka oli suosittu hiihto- ja laskettelupaikka 1930-luvulla.

Suomen Matkailijayhdistys menetti talvisodassa Suursaaren, Tolvajärven ja Kalastajasaarennon Vaitolahden majat sekä lähes kaikki Petsamon matkailumajat, jotka poltettiin ja räjäytettiin pääasiassa vetäytyvien suomalaisten toimesta. Kolttakönkään uuden funkkishotellin tuhosivat norjalaiset.

Kolttaköngäs ja Liinahamari ehdittiin rakentaa uudelleen välirauhan ja jatkosodan aikana.  Syksyllä 1944 Lapissa ja Petsamossa tuhoutui kaikkiaan 17 SMY:n toimipaikkaa, joissa oli noin 800 vuodetta. Petsamon myötä yhdistys menetti kaikki siellä sijainneet hotellit, matkailumajat, kahvilat, ravintolat ja turvekammit.

Lapin matkailun uudelleen rakentaminen kesti 30–50 vuotta. Pallastunturille 1930-luvun alkupuolella luotu ja 1938 toteutunut visio tunturimatkailusta, hiihdosta, laskettelusta, opas- ja ohjelmapalveluista, pakettimatkoista jne. toteutui lopullisesti uuden vuosituhannen alussa.

Sotapäiväkirjoja netissä   

Lapin sodan tapahtumia voi seurata ja tutkia Kansallisarkiston digitoimien sotapäiväkirjojen avulla. Sieltä löytyvät niin päämajan kuin armeijakunnan ja yksittäisten joukko-osastojen sotapäiväkirjat kuvatiedostoina. Päiväkirjojen löytäminen ja selaaminen vaatii jonkun verran opettelua ja kokemusta.

Pystyt liikkumaan Kansallisarkiston nettisivuilla noudattamalla näytöllä olevia ohjeita. Tässä linkki sotapäiväkirjan sivuille 13.11.1944: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3255439

Sodan tuhot matkailumajoilla

”Rahallisestikin arvioiden nousevat yhdistyksen vahingot miljooniin markkoihin. Raskain on Lapin osa, jossa yhdellä iskulla on menetetty kaikki. Matkailijayhdistyksen Lapissa olleista majoituspaikoista oli yösijoja lähes 800 henkilölle, nyt ei käytännöllisesti katsoen ole yhtään.

Nyt on jälleen kerran aloitettava alusta. Ja me aloitamme!”

Näin kirjoittaa päätoimittaja ja SMY:n toimitusjohtaja Yrjö Soini Suomen Matkailu lehden numerossa 3.5. 1944. Hän tuli yhdistyksen palvelukseen 1936 ja oli sen pääsihteerinä vuoteen 1953 saakka. Hän oli toiminut sanomalehtimiehenä ja kirjailijana. Nimimerkillä Agapetus hän kirjoitti useita näytelmiä, elokuvien käsikirjoituksia ja pakinoita. Hänet tunnettiin myös monista kirjoistaan, joista ehkä tunnetuin oli sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä kertova kirja ”Kuin Pietari hiilivalkealla”. Syyskesällä 1942 hän SMY:n pääsihteerinä teki työmatkan Saksaan, jossa muun muassa neuvotteli yhdistyksen hotellien ja majojen käytöstä.

Monet matkailumajat ja -hotellit tekivät hyvän tilin sodan aikana ja osa niistä oli kokonaan vuokrattu Saksan armeijalle, muun muassa Pallas, Ivalon uusi maja, Kolttaköngäs ja Lohilinna. Matkailijayhdistys julkaisi myös matkaoppaita ja esitteitä saksan kielellä ja tuotti erilaisia ”matkamuistoja” myytäväksi saksalaisille sotilaille.