Metsä ei vaikene, tunturi puhuu

Lapin luonto kätkee sisäänsä uskomattoman määrän jälkiä ihmisten asumisesta, kulkemisesta, työstä, elämisestä, sodista ja rauhoista. Kaikki yli 100 vuotta vanhat jäljet ovat muinaismuistolain perusteella suojeltavia, mutta myös uudemmat ovat pelastamisen ja suojelemisen arvoisia. Onhan etenkin itäinen Lappi muuttunut enemmän kuin milloinkaan maanteiden rakentamisen jälkeen 1900-luvun alusta alkaen.

Sodat 1939–1945 jättivät Lappiin lähtemättömät jäljet, joiden säilyttämisestä ja siivoamisesta on riidelty kovasti viime vuosina. Nyt olisi korkea aika inventoida ja suojella keskeisimmät Jatkosodasta ja Lapin sodasta 1941–1944 kertovat muistot, joita on jo runsaasti kadonnut rakentamisen, siivoamisen ja keräilyn kautta.

Jotakin on toki tehtykin. Tankavaarassa avattiin syyskuussa 2013 Lapin sodasta kertova 6 km retkeilypolku luontokeskuksesta Pikku-Tankavaaran päälle. Tai oikeammin polku on jo aiemmin merkitty ja pitkostettu, mutta nyt vaaran laella ja sivuilla olevat näyttävät taistelu- ja tykkiasemat ovat saaneet informaatiotaulut. Enontekiön kunnassa Käsivarressa noin 20 km Karesuvannosta Kilpisjärvelle on entisöity ja kunnostettu Järämän linnoitusalue, joka rakennettiin kuten Tankavaarankin asemat kesällä 1944 suojaamaan Norjaan vetäytyviä saksalaisia.

Pienet saamelaiskylät Vuotso ja Purnumukka joutuivat toisen maailmansodan näyttämöiksi Saksan Vuoristoarmeijan sijoittaessa sinne tukikohtiaan 1941 ja 1942. Vuotsossa oli suuri huoltokeskus, jossa ommeltiin, parsittiin, paikattiin, pestiin, korjattiin ja jaettiin noin 200 000 sotilaan varusteita. Siellä sijaitsi lentokenttä, esikuntia, tutka- ja ilmatorjunta-asemat, ajoneuvojen ja sotakaluston huolto- ja korjausasemia, elokuvateatteri, kymmeniä majoitusparakkeja ja –korsuja, vanki- ja työleirejä sekä aivan kylän keskustassa nykyisen kaupan kohdalla ”Rasthaus Vuotso” eli taukotalo Norjaan, Petsamoon, Rovaniemelle, Sallaan matkustaville sotilaille.

Enimmillään Vuotson alueella oli lähes 5000 saksalaista sotilasta ja sotavankia. Lukumäärä moninkertaistui kesäkuussa 1944, jolloin Hitler määräsi toteutettavaksi jo aiemmin laaditun suunnitelman suoja-asemien ”Ivalo-Schutzstellungin” rakentamiseksi runsaan 20 km matkalle Purnumukasta Nattasille. Se ja ”Sturmbock-Stellung” Enontekiöllä toteutettiin, kun Suomen irrottautuminen sodasta kävi ilmeiseksi. Työt tehtiin pikavauhdilla pääasiassa heinä- ja elokuussa sotilaiden, pioneerien ja sotavankien työnä. Linnoitussuunnitelma pantiin alulle, kun saksalaiset alkoivat epäillä suomalaisten mahdollista vetäytymistä sodasta ja aseveljeydestä.

Vankileirejä ja saksalaisten parakkeja

Tankavaaran suoja-asemat joutuivat tulikasteeseen lokakuun lopussa ja Enontekiön marras- ja joulukuussa -44 suomalaisten hyökätessä etelästä niitä kohti. Saksalaiset pitivät hallussaan Kilpisjärveä kevääseen 1945 saakka, jolloin joukot vetäytyivät lopullisesti Norjan puolelle ja Saksa antautui muutaman kuukauden päästä.

Vuotson, Tankavaaran ja Purnumukan alue on täynnä lahoavia, luhistuneita, sammaloituneita ja aikanaan osittain tai kokonaan hävitettyjä korsuja, ”puutelttojen” jälkiä, juoksuhautoja, bunkkereita, tykki- ja tuliasemia, teitä ja katuja, jälkiä piikkilanka-aidoista, vankileireistä, hautapaikoista jne. Vuotsolainen kyläaktiivi Raija Hugg on tutkinut niin maastot kuin arkistotkin selvittääkseen kotikylänsä sodanaikaisetjäljet. Hänen suuri haaveensa on tutkijat innostumaan jälkien tutkimiseen ja tämä haave on jo toteutunutkin. Hän itse on selvittänyt jälkien alkuperää, Vuotson kotiseutuhistoriaa.

Sodan jäljet

Vuotson eteläpuolella aivan valtatien vierellä on paljon jälkiä jatko- ja Lapin sotien aikaisista saksan armeijan rakennuksista. Alla perustukset suuresta pesulasta ja vaatehuollosta. Vuotsolainen Raija Hugg  näkyy suure majoitusparakin savuhormin aukossa. Lauri Hetta näyttää sormellaan pientä monttua Purnumukan tien vierellä lähellä nelostietä; ”Tässä isäni astui miinaan ja kuoli”, hän kertoo.

Lapin metsissä, vesistöissä ja suohaudoissa on sodanaikaista rautaromua ja räjähteitä vielä paljon eikä niiden kerääminen ole vaaratonta, se on ammattilaisten työtä. Viimeisin Lapin sodan uhri menehtyi syyskuussa 2013; kemiläinen mies kuoli purkaessaan sodanaikaista räjähdettä omakotitalonsa autotallissa. Armeija on usean vuoden ajan raivannut ja tuhonnut räjäyttämällä miinoja, granaatteja ja

Maastossa näkyvien jälkien lisäksi sota on jättänyt jälkensä myös ihmisten mieleen ja muistoihin. Purnumukassa asunut ja lapsena saksalaisiin tutustunut Lauri Hetta näyttää sormella pientä monttua, joka jäi jäljelle hänen isänsä kuollessa tässä miinaan sodan jälkeen Paikka on aivan nelostieltä Purnumukkaan johtavan tien vierellä lähellä nelostietä.

Vanha lappilainen sanonta ”metsä vaikenee” tarkoittaa, että maasto ei kerro menneistä murhista ja surullisista tapahtumista. Vuotson mäntymetsiin tuo sanonta ei sovi, sillä siellä jäljet huutavat Suomen historian vaikeista vuosista ja Lapin hävityksestä 65–70 vuotta sitten. Näille muistoille olisi käyttöä tulevaisuudessa.  

Tankavaarassa riideltiin rajusti kultavaltauksista 1930-luvun lopulla. Yksi riitojen osapuoli oli mies nimeltä O.V.Itkonen, joka eli uskomattoman värikkään elämän Suomen ja Venäjän vallankumouksien pyörteissä. Lue hänestä enemmän alla olevasta linkistä. Riidoilla oli yhtymäkohtia myös Lapin sodan aikaisiin tapahtumiin, taisteluun ja alueen tuhoutumiseen arkkitehti Werner Thieden kautta, joka oli yksi riitojen osapuoli.

Alla linkki tarinaan:

O.V. Itkosen uskomaton elämäntarina

Sotamuistoja Tankavaarassa entisöidään

Tankavaaraan on noussut keväällä 2017 alueen sotamuistoista kertova Saksan armeijan majoituskorsun jäljitelmä. Saksalaiset linnoittivat aluetta kiivaasti kesällä 1944, jolloin Suomi ryhtyi irrottautumaan aseveljeydestä ja sodasta. Töihin osallistui tuhansia sotilaita ja sotavankeja, jotka rakensivat kymmenien kilometrien pituisen puolustuslinjoja Nattasilta Tankavaaran kautta Purnumukkaan suojatakseen joukkojensa vetäytymistä. 

Korsut olivat yleensä maahan kaivettuja kuoppia, jota ympäröi muutama hirsikerta ja niiden päällä turvakatos. Paljon käytettiin myös suomalaisten valmistamia puisia parakkeja. Alueella oli Saksan armeijan tukikohtia ja vankileirejä myös ennen linnoitustöitä, ja Vuotsossa sijaitsi suuri varuskuntakeskus.

Korsu sijaitsee entisen opastuskeskuksen vieressä eteläpuolella merkittyjen retkeily- ja vaelluspolkujen tuntumassa. Pikku-Tankavaaran suunnalla reitin varrella on linnoitusketjun rakennelmia ja kaivantoja, tykkiasemia, juoksuhautoja jne.