Elämäni polut ja risteykset

Nostot

Mielimaisemani on aikainen auringonnousu, haihtuvan sumun seasta nouseva päivä, talvinen metsä lumisateen jälkeen, lumihuurteiset puut, lumeen sisään latautunut kasvun voima, ruskan värit jängällä ja tunturissa.

Moneen vuoteen ei etelärannikolla ole koettu näin upeaa talvea kuin 2021. Kuva Espoon Keskuspuiston hiihtoladulta 3.2.21.

Historia, menneisyyden jäljet ihmisessä ja maisemassa, ovat aina kiinnostaneet minua. Näitä jälkiä löytyy yllättävän paljon; vanhoja polkuja ja kulkukeinoja, ”pilkkoja” puissa tai kivikasoja, maatuneita pitkospuita, tulisijoja, kämppien ja turvekammien raunioita. Menneisyyden jäljet heijastuvat joka aamu kylpyhuoneen peilistäkin!

Olen kulkuri ja kullankaivaja, luonnon ihmeiden ihailija ja tutkija. Kultaa olen kaivanut kynällä, kameralla, silmillä ja korvilla. Uskon löytäneeni monta isomushippua, jotka mahtuisivat Lapin suurimpien hippujen luetteloon, tai onhan niitä siellä, ihmisiä ja nimiä.

Esittelen näillä sivuilla elämääni, kokemuksiani ja kirjallista tuotantoani, oman mielenkiintoni kohteita ja tutkimuksieni tuloksia.

 Työura

  •  Toimittajana Kymen Sanomissa ja Eteenpäin lehdessä 1961–1967
  • Toimittajana Ruotuväki-lehdessä
  • Toimittajana, toimituspäällikkönä ja julkaisujohtajana Suomen Matkailuliitossa 1967–1999
  • Projektipäällikkönä Oy Editassa 1999–2002
  • Vapaana kirjailijana, eläkeläisenä ja toimittajana heinäkuun alusta 2002

Kirjat ja julkaisut 1967 – 2019

Kirjoja hyllyssäni
  • Kullankaivajan opas, Hipputeos 2003 ja 2014
  • Ivalojoki – kulkijan kultamaa, Hipputeos 2005
  • Petsamo – siellä kuljimme kerran, Hipputeos 2010
  • Kultamaiden opas, SML 1977
  • Lapin kultamaat, SML 1983
  • Kullan ja luonnon kutsu, SML 1990
  • Sankareita, veijareita ja huijareita, Lapin kullan tarina, Edita 1999
  • Kullankaivajan opas, Hipputeos 2003 ja 2014
  • Lemmenjoen kultamaat, SML 1969
  • Kultamuseo 10 vuotta, Kultamuseo 1983
  • Kultakuumeen kuvat, Kultamuseo 1993
  • Kultamaiden opas, Kultamuseo 2000
  • Saariselkä, Magneettimäestä matkailukaupungiksi, SML 1992
  • Kaunispää ja Saariselkä, SML 1984
  • Suomen kivet, useina painoksina 1988–2002, SML ja Edita
  • Lapinmaan kuusi vuodenaikaan, suomi ja englanti, Tietosanoma 1989

Monessa mukana:

Kymmeniä matkailu- ja retkeilyoppaita Suomen Matkailuliitolle 1967–1999; Saariselän opas, Tunturivaeltajan opas, Melontareittiopas, Kilpisjärven opas, Suomen retkeilyopas, Pohjois-Suomen autiotuvat jne.

Näin Katso-lehti kertoi kullankaivajien radiodokumentin saamasta voitosta Prix Italia kilpailussa 1983. Samassa kisassa ”Rauta-aika” voitti pääpalkinnon, se vei lähes kaiken huomion ohjelmaltamme. Oli muuten melkoinen urakka kääntää kultamiesten arkinen puhe muille kielille. Mielenkiintoista oli myös kuunnella voiton jälkeen ohjelman vierakielisiä esityksiä, joissa paljon käytettiin alkuperäistä puhetta ja ääniä, joita olimme taltioineet kultamailla liikkuessamme.

Radiodokumentti ”Oikotie vai elämäntapa” kullankaivajista yhdessä Pertti Salomaan ja Martti Timosen kanssa voitti 1983 Prix Italia palkinnon. Retkeily- ja lomaradion toimittajana useina kesinä 1980-luvun alussa.

Asiantuntijana Åke Lindmanin elokuvassa ja televisiosarjassa ”Lapin kullan kimallus”. Useita radio-ohjelmia Lapin kullasta ja Lemmenjoelta vv. 1981–1986, jolloin tein Martti Timosen kanssa muun muassa matkailusta ja retkeilystä kertovia ohjelmasarjoja.

Mukana tietokirjoissa

  • Murtunut unelma Petsamosta, Petsamo on Lapin ja Suomen matkailun alkukoti, Väyläkirjat 2019
  • Retkelle luontoon ja menneisyyteen; Lapin vahoja kulkukeinoja, Hipputeos 2009
  • Tunne maasi, Oma maa – lomamaa, Lomasuuntana Suomi-kirjoissa, Hipputeos 2009–2011
  • Taistelu Lemmenjoen kullasta, Lemmenjoen juhlakirja Metsähallitus 2004
  • Lapin autiotupien historia, Autiotupa-kirja Edita 2002
  • Suomen matkailu ja luonto, oppikirja Viron kouluille ”Soomes o niin” 2001, Suomen Viron Instituutti ja Kolibri
  • Lapin matkailu alkoi Petsamon tieltä, Lapin tiepiirin 75-vuotisjuhlakirja 2000
  • Kun Suomi etsi itseään viertoteiltä ja matkailureiteiltä, Mobilian vuosikirja 2000
  • Lapin kullankaivun historia ja 1990-luvun kultaryntäys, Morgamin pyrkyrit – Kullankaivajain liitto 1949–1999, Puntsi 1999

Retki- ja poropolkuja elämän varrelta

Kaikkien aikojen paras kesä 2020: mustikoita, puolukoita, karpaloita, ahvenia, muikkuja, haukia, sieniä toukokuusta lokakuulle, tässä pieni otos luonnon annista:

Kirjoituksia aikakaus- ja sanomalehdissä matkailusta, retkeilystä, matkailun historiasta, Lapista, kullankaivusta (Retki, Erä, Hiidenkivi, Suomen Kuvalehti, Apu, Seura, Tuulilasi, Lapin Kansa, Latu ja Polku, Inarilainen, Mineralia, Suomen Matkailu jne)

Lapin kultahistorian asiantuntijana Åke Lindmanin elokuvan ja televisiosarjan ”Lapin kullan kimallus” tuotannossa ja käsikirjoituksen hiomisessa.

Ansioita; Matkailutoimittajien Kilta ry:n puheenjohtaja 1976–1978 ja kunniajäsen, Suomen Matkailuliiton, Kultamuseoyhdistyksen ja Lapin Kultala säätiön kultaiset ansiomerkit, Lapin Kullankaivajain Liiton kunniajäsen.

Yleisöluentoja; seminaarialustuksia ja juhlaesitelmiä Lapin kullasta, Petsamosta, matkailun historiasta, tiedotus- ja julkaisutoiminnasta Lapin Yliopistossa, Museoviraston, Kultamuseon, Suomen Geologisen Seuran ja Tielaitoksen seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa, Heurekassa, Siidassa, Lapin Maakuntakirjastossa, Inarin Siidassa ja kirjastossa, Rovaniemen Arktikumissa jne.

Lemmenjoki on minun yliopistoni

Lemmenjoen tuntureita
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on lemmenjoen-maisema.jpg
Ruijan polulla Ahopään laella 2018 kertomassa Lapin kulkemisen historiasta

Juutuin eräällä eräretkistäni keskustelemaan vanhan kullankaivajan kanssa Lemmenjoen Puskuojalla. Ajankohta oli loppukesä 1968 ja paikka Niilo Raumalan turvekämppä. Tuosta keskustelusta alkoi elinkautinen kultakuumeeni, yliopistoni, joka opetti minut kirjailijaksi.

Lemmenjoen kultamaat elivät tuolloin hiljaisia vuosiaan. Muutama elämän evakko oli unohtunut purojen varsille runsas vuosikymmen aiemmin hiipuneesta kultakuumeesta. Mieltäni alkoivat askarruttaa monet kysymykset: ihminen, yksinäisyys, erämaa, kullan ja onnen tavoittelu, sopeutuminen ja hyväksyminen?

Lapin kelossa on jotakin tuttua ja läheistä; vasemmalle kiertynyt ja sisältä ontto!

Ryhdyin tutkimaan kultaa ja kultahistoriaa kirjoista ja arkistoista, kulkemaan, kuvaamaan ja jututtamaan kullankaivajia. Minulle avautui uudenlainen maailma. Kullalla, uskolla, toivolla, unelmilla ja ahneudella on ollut valtava voima. Se on muuttanut maailman ja Lapin karttaa, nostanut ja kaatanut kansoja, tehnyt köyhistä rikkaita ja rikkaista köyhiä. Erämaassa ja arkistoissa törmäsin uskomattomiin ihmiskohtaloihin, jotka ovat toisintoja samankaltaisista kohtaloista maailman kultakentillä.

Tuon Lemmenjoen retken innoittamana tein pienen vihkosen nimeltä Lemmenjoen kultamaat. Kullan maailmanmarkkinahinta oli hyvin alhaalla ja monilla kaivajilla oli suoranainen huoli leivästä. Yritin Niilo Raumalan ja Yrjö Korhosen kanssa kehittää Lemmenjoen retkeilyä siihen suuntaan, että siitä tulisi tuloja kullankaivajille. Kultaa ei juuri maasta kannattanut kaivaa, parempi kaivos oli turistin lompakko. Matkailu Lemmenjoelle ei riittävässä määrin onnistunut. Nipa ja Yrjö muuttivat Tankavaaran kesällä 1970 ja tästä sai alkunsa kultamuseo, kultakisat, kultakylä ja vähitellen koko kultakulttuurin elpyminen.

Lemmenjoki on viime vuosikymmeninä ollut Lapin rikkain huuhdontakultamaa. Uusi sukupolvi on vallannut vanhat kultapurot, käynyt omat sisäiset ja ulkoiset taistelunsa todistaen jälleen kerran, että usko on uusiutuva luonnonvara. Lemmenjoen nimi tuli kultahistoriaan ensi kerran 1868 nimismies Konrad Plantingin kirjeessä vuorihallitukselle. Ivalojoen kultaryntäyksen aikaan 1870 Lemmenjoelle lunastettiin yksi kullanetsintälupa. Lemmenjoen kulta löydettiin lopullisesti 1945, alue koki kultaryntäyksen saman vuosikymmenen lopulla. Se hiipui 1950-luvulla, heräsi uudelleen 1980-luvulla jatkuen edelleen.

Kulta on tuonut Lemmenjoen nimen tutuksi kaikille suomalaisille jopa niin, että moni yhdistää mielessään Lapin kullankaivun ja Lemmenjoen. Kullan vaikutus Inarin Lapin kehittymiseen ja muuttumiseen näkyy selvästi vasta silloin, kun historiaa tarkastelee pitemmällä aikajänteellä ennen kultaryntäyksiä.

Lemmenjoen kullankaivu koki historiallisen muutoksen heinäkuun alusta 2021. Kaivoslain määräämänä ja jatkoajan päätyttyä kaikki kaivospiirit kansallispuiston alueella lakkautetaan. Se merkitsee konekaivun loppumista, koneiden siirtämistä muualle ja kullankaivun loppumista vanhoilta veteraanikaivajilta.   

Monet taiteilijat ovat hakeneet innoitustaan Lemmenjoelta ja kullasta. Jokaisessa tuntemassani kultamiehessä on annos taiteilijaa, ainakin elämäntaiteilijaa.

Lapin kullankaivun historia alkoi Ivalojoen Nulkkamukassa näiltä kallioilta 1868. Kaksi vuotta myöhemmin joen rannan täyttyivät kullanetsijöistä. Kalifornian Eldoradon kultaryntäys parikymmentä vuotta aikaisemmin oli mallina laille ja määräyksille.

Kullan historian tutkiminen on ohjannut minut perehtymään tarkemmin myös Lapin ja koko Pohjoiskalotin menneisiin vuosisatoihin, Ultima Thulen kulkemisen ja siellä elämisen historiaan, sotien jälkiin ja ikivanhojen kulkukeinojen merkkeihin luonnossa. Tutuksi ovat tulleet Kilpisjärven suurtunturit, Pallaksen kerot, Kevon kanjoni, Saariselän mahtavat maisemat, Pyhätunturi, Ivalojoen kosket ja vesireitti sieltä Rovaniemelle, Inarijärvi ja sen takamaat, jopa kaukaiset Kalifornian Eldorado, Jäämeren ja Petsamon Petsamon jylhät rannat.

Lemmenjoella 1991. Tutkin Herman Stigzeliuksen kanssa isoa kutahippua, jonka Merenluoto Kari löysi sillä hetkellä, kun saavuimme pienkoneella Martin Iiskon palon lentokentälle. Hippu sai siitä nimekseen ”Hermannin Onnetar”.

Lemmenjoki nousee muistoissani päällimmäiseksi ehkä siksi, että mahtavan luonnon lisäksi tutustuin siellä elinkautisiin kullankaivajiin, jotka olivat jääneet ryntäyksen hiljennyttyä. Erämaa, yksinäisyys, kova työ ja luonnon ehdoilla eläminen olivat hioneet heistä viisaita ja avarakatseisia ihmisiä. Nipa, Viktor, Yrjö, Heikit, Risto ja monet muut ohjasivat minut näkemään heidät pitkän, yli 150 vuotta kestäneen historian osana ja jatkona. Sain olla näkemässä, kokemassa ja tekemässä heidän jälkeistä aikaa, jolloin uusi sukupolvi ryntäsi kultamaille.

Lemmenjoen kultamaat 1969, Kultamaiden retkeilyopas 1977, Lapin kultamaat 1983, Kultamuseo 10 vuotta 1983, Kullan ja luonnon kutsu 1990, Saariselkä – Magneettimäestä matkailukaupungiksi 1992,  Kultakuumeen kuvat 1993, Suomen kivet 1992–2011 useina painoksina ja laitoksina (myös nimellä Suomen koru- ja jalokivet), Sankareita, veijareita ja huijareita – Lapin kullankaivajien tarina 1999, Morgamin pyrkyrit – Lapin kullankaivajain liitto 1959 – 1999 (johdanto ja loppusanat), Kullankaivajan opas 2003 ja 2014, Ivalojoki – kulkijan kultamaa 2005, Kullankaivajan opas 2004 ja 2014.

Kultaa ja kullankaivua olen käsitellyt monissa muissa kirjoissa ja sadoissa lehtijutuissa 1960-luvulta alkaen.

Kuvia vuosikymmenten varrelta:

Ylinnä Lemmenjoki ja Ivalojoki kohtaavat ensi kerran, kun Viktor Koivula ja NIilo Raumala unohtuvat lyömään kättä Tankavaaran kullanhuuhdontakisoissa 1976. Nämä kaksi legendaa vaikuttivat eniten siihen, että hurahdin kullankaivajiin ja kultahistoriaan 1960-luvun lopulla.

Kari Merenluoto ja isommushippu 2018 vaimo Sirkan kuvaamana, Jaakko Isola 1968, Yrjö Korhonen Lasse Kockin piirtämänä, Seppo Mauno 2019, Unto Koivunen 1977 ja Jaakko Mäkinen, Laanilan viimeinen elinkautinen 2002.

Lähde koskenlaskuretkelle halki Ivalojoen kultahistorian

Alla olevasta linkistä löydät Ivalojoen koskien laskuohjeet Kutturasta Lappispolaan sekä paljon tietoa jokivarren kultahistoriasta. Ivalojoen veden korkeus vaihtelee paljon hyvinkin nopeasti ja PDF-julkaisun ohjeet on laadittu keskiveden aikaan, joten jokaisen on poimittava kivet ja valittava laskureitti omien havaintojensa ja taitojensa ohjaamana.

Viimeinen vaativa kivikko on edessä Toloskoskessa, sen jälkeen edessä on pitkä suvanto Tolosen kylän ohi Lappispolan määränpäähän. Tämä kaksiosainen ja mutkainen koski on syytä käydä kävellen tarkastamassa, etenkin juuri tämä paikka kosken alla! Laskuohjeet avautuvat alla olevasta linkistä, mutta muista että vain sinä vastaan reitin valinnasta:

https://drive.google.com/file/d/1WqEyQfjoJIH47R_FVs5iIuUDQ-B8z9lC/view?usp=sharing

Retki Kalifornian Eldoradon kultamaille

Klikkaa kuvaa – Eldoradon kultakentät avautuvat

Kultaa vai katinkultaa, takana American River, josta alkoi koko maailmaan levinnyt kultakuume 1849-1850.

Näin alkoi Lapin ja Suomen matkailun kehittäminen 100 vuotta sitten:

Petsamo – siellä kuljimme kerran:

Mineralia lehden Petsamo-teemanumeron 1/2021

https://yle.fi/uutiset/3-11417446

Katso TV1 kuvavideo Petsamosta, klikkaa merkkia tai osoitetta
Linkki PDF-julkaisuun alla ja yllä

https://drive.google.com/file/d/1xZyl9eQko8Vhk3n4kWwxhgffKXL1QPnf/view?usp=sharing

Alla olevasta linkistä löytyy Suomen matkailuteiden tieselosteet vuosilta 1937-39. Matkailijayhdistys ajoi tuhansia kilometrejä teitä kartoittaen kaikki kylät ja kaupungit, nähtävyydet ja palvelut Hangosta Petsamoon, Viipurista Tornioon . Tielehdistä automatkailija sai koottua itselleen ajoreitin. Valtava urakka saatiin valmiiksi juuuri ennen sotia ja autokuormallinen tielosteita eri kielillä jäi vanhentumaan varastoihin. Niistä on digitoitu yksi suomenkielinen versio. PDF-julkaisu on melko suuri, joten lataus voi tovin kestää:

https://drive.google.com/file/d/1ZYDr-FPVtREtYlhmxpMVH5cD7g2pll9m/view?usp=sharing

Suomen matkailutiet kartoitettiin vv. 1937-1939. Tieselosteet löytyvät kartan yläpuolella olevasta linkistä, kartta kertoo numeroin, mistä tielehti löytyy. Yksittäisiä tielehtiä oli kaikkiaan yli 800.

Liinahamarista matkailukeskus 2026

Kuva

Jalostuuko nikkeli Petsamon matkailuhelmeksi

Petsamo oli osa Suomea vv. 1921-1944. Sieltä sai alkunsa matkailumme kansainvälinen kehitys ja nikkeli koitui sen kohtaloksi. Nyt nikkelikaivos on lopettanut toimintansa ja nikkeliyhtiö ryhtyy tekemään Liinahamarista matkailukeskusta. Tämä karttaote on vuodelta 1933.

Lapin ja Suomen matkailu sai alkunsa Petsamosta, linkki alla:

Petsamo – matkailun alkukoti | Seppo J. Partanen (wordpress.com)

Petsamon nikkelikaivoksen sulattamo lopetti toimintansa joulukuussa 2020. Sulattamossa jalostettiin kaivoksen nikkelìmalmi ja aiheutti laajaa ympäristötuhoa, joka havaittiin Suomenkin puolella. Kaivoksen omistajayhtiö Norilsk Nickel aikoo rakentaa Liinahamarista suuren matkailukeskuksen ja on muodostanut sitä varten uuden yhtiön ”Port Liinakhamari”. Sen tavoitteena on kehittää Muurmannin alueen matkailua ja keskittyä erityisesti Liinahamariin, kertoo yleisradio 24.2.2021. Uutinen perustuu Barents Observer uutissivustoon, jonka mukaan matkailusuunnitelmaa on esitelty Kremlissä Moskovassa.

Viidessä vuodessa Liinahamariin nousisi Saariselän kokoinen ”lomakaupunki” noin 300 000 vuosittaiselle matkailijalle 20 miljardilla ruplalla. Suunnitelmassa on useita hotelleja, uusia teitä, pieni lentokenttä sekä monenlaisia luontoaktiviteetteja erityisesti talvimatkailijoille.

Suomen ja Lapin nykymatkailu sai alkunsa Petsamosta 1930-luvun lopulla Jäämeren tien valmistuttua perille Liinahamariin vuosikymmenen alussa. Alueesta kasvoi kansainvälinen kohde koko Euroopan automatkailijoille, ainoa autotie Jäämeren rannalle. Vuosikymmenen puolessavälissä avautui nikkelikaivos, joka sotien seurauksena siirtyi Neuvostoliiton haltuun.

Suomen Matkailijayhdistys kehitti Petsamoon monenlaisia matkailupalveluja; opastettuja kalastusretkiä, laivaristeilyjä, erävaelluksia, pakettimatkoja junalla, linja-autolla, jopa lentäen Helsingistä Yläluostarin kentälle. Matkailijoille kartoitettiin retkeilyreittejä Liinahamarin tuntureille, rakennettiin turvekammeja kalapaikoille, tehtiin opaslehtisiä kalastuksesta, retkeilystä, autoteistä.

Sodat 1939–1844 tuhosivat Lapin ja Petsamon matkailukohteet ja kesti 30–40 vuotta jälleenrakentaa matkailu samalle tasolle, missä se oli ennen sotavuosia. Kansainvälinen matkailupalvelu oli kuitenkin opittu Petsamossa ja Inarissa. Tälle pohjalle oli hyvä luoda koko maan matkailukuva 1900-luvun loppupuolella.

Liinahamari on ollut kansainvälisen matkailun tavoittamattomissa sodanjälkeisen ajan. Liinahamarin 1931 avattu ja moneen kertaan uudelleen rakennettu hotelli on säilynyt paikoillaan ja ollut sotilaallisessa käytössä. Alueella on paljon armeijan kasarmeja ja sotilaskalustoa, jonka takia sinne ei ulkomaalaisia ole päästetty. Suunnitelmissa on ollut myös Liinahamarin sataman kunnostaminen. Satama lienee viime vuosikymmeninä ollut lähinnä romulaivojen varastona..

Liinahamarin kuvia: hotellin värikuva 1938, rannalla tullin asuintalo, hotellin laajennus 1939, Purojärvi, Petsamon tie, hotelli ja Liinhamarin lahti, hotellin rauniot suomalaisten vetäydyttyä Petsamosta talvisodan alussa:

  • Aarne Pietinen 1937/SMY/Seppo J. Partanen