Palsinoja sivupuroineen on ollut keskeinen kullankaivun kohde yli 150 vuotta. Kaksi karttaa Palsin vilkkaimmista vuosista kertoo kultapuron värikkäästä menneisyydestä ja nykyisyydestä: Ylinnä valtaukset 1902 ja alempana kullanhuuhdonta-alueet 2022. Vanhemmassa kartassa punaisella merkityt ovat kultayhtiö Prospektorin valtauksia, joiden lisäksi kymmeniä yksityisiä valtauksia, suurin osa inarilaisia. Valtauksen koko oli tuolloin pieni, ympyränmuotoinen 178 m keskipaalusta.
Samat alueet ovat kullankaivun kohteena 2022, karttaote Tukesin kartasta kertoo kullankaivualueita olevat lähes 80. Vaalealla värillä merkityt ovat saaneet käynnistysluvan, tummat odottavat päätöstä.
Palsi on ihmisen mittainen kultamaa ja kultaa on löytynyt yllättävistä paikoista!
Palsinojan sivupurojen nimistö
Palsin suusta ylävirtaan: etäisyys Ivalojoesta, pituus, suunta, nimen synty, Palsinojan pituus noin 12 km
Roivaisenoja, noin 1,8 km jokisuusta, pituus 1,5 km, laskee pohjoisesta Palsituntureilta.
Korvasenoja = vanha nimi; sodankyläläinen Gustaf Henrik Korvanen valtaus 1881, Prospektorin kartta 1901, Roivaisenoja; geologi Erkki Mikkolan kartta 1926.
Sodankylän Korvasesta kotoisin oleva Korvanen suku oli keskeisesti mukana Lapin kultaryntäyksessä. Talolliset Samuel ja Gustav Henrik Korvanen opettelivat kullankaivun Sotajoen kultatyömailla ja tekivät omat valtauksensa Palsinojalle 1881; Samuelin valtaus merkittiin Selperinojan suulle ja Henrikin Palsinojalle. Olli Niinive eli Korvanen valtasi kolme kaivupaikka Sotajoelle Moberginojan tienoille. Korvasen kylä sijaitsi nykyisen Lokan tekoaltaan itäreunalla, johon suku jätti nimensä monille luontokohteille: pieni Korvanen saari, tunturiselänne, Korvasenvaara, Korvasenjärvi. Palsinojan suupuolen sivupuro sai nimensä Korvseselta, mutta se muuttui myöhemmin Roivaisenojaksi.
Palopirtinoja, noin 4 km jokisuusta, pituus n. 5,5 km, laskee koillisesta Palsiin kahtena suuhaarana
Palopirtinoja, Kuusipäänoja, Sileäselänoja, vuonna 1902 julkaistussa Prospektorin kartassa Palopirtinoja on lyhyt pohjoinen laskuhaara ja Kuusipäänoja eteläinen laskuhaara jokilatvalla saakka. Tämä voisi selittää Palopirtinojan nimen syntyneen sitä ennen kullankaivajan asumuksen tulipalosta. Sileäselänoja, yksi monista sivuhaaroista, saa alkunsa Sileäselän harjanteilta ja nimi esiintyy joissakin vanhoissa dokumenteissa.
Selperinoja, noin 5,1 km jokisuusta, pituus noin 3,6 km, laskee kaakosta Palsiin.
Löytyoja, Zelberinoja = vanha nimi, Selperinoja sai nimensä Ivalojoen Kultalan kapakoitsija, kirvesmies Henrik Zellbergin luovuttua kapakan pidosta 1873 ja siirryttyä tämän ojan suulla kullankaivajaksi.
Nenosenoja, noin 6 km jokisuulta, pituus noin 1,5 km, laskee luoteesta Palsiin.
Nimensä puro sai Savosta tulleelta Pentti Nenoselta, joka kaivoi tämän nimettömän puron suulla muutaman neliömetrin laajuisella alueella 1970-luvun alussa. Teuvo Pulkkinen neuvoi Nenosen Selperinojalle, jossa sijaitsevan vanhan kämpän hän kunnosti asunnokseen.
”Puolisen viikkoa meni ja hän ilmestyi onnellisena Teuvon tykö. Mies kertoi löytäneensä roppakaupalla kiiltävää. – Sitä on jo puoli pullollista, totesi Nenonen ja tempaisi povestaan vanhan ajan viinapullon. – Sormilla minä olen sitä ojan pohjasta poiminut! Ilmeni kuitenkin, että pullo oli puolillaan pieniä kiiltäviä granaatinsiruja”, kirjoittaa Vesa Luhta Pentin kultamiesuran alusta. Vesa on ansiokkaasti kirjoittanut Palsin tarinoita muun muassa Saariselän Sanomissa.
Ristiinanmorostonoja, noin 7 km jokisuulta, pituus n. 2,2 km, laskee kaakosta Palsiin
Morosto tai marasto on laajaa puustoinen kangasmaa, korkeahko ylänkö, jossa saattaa olla myös suoalueita. Palsinojan latvoilla on Ristiinamorosto eli Multatunturi ja Morostovaarat.
Pulkkisenoja, noin 8 km jokisuulta, pituus noin 1,3 km, laskee etelälounaasta Ristiinamorostosta Palsiin.
Ivalossa asunut Teuvo Pulkkinen kaivoi purolla 1970-luvulla tehden sinne kämpän. Teuvo tuli 1960-luvulla Inariin metsätöihin ja eksyi kultamaille Viktor Koivulan kultatyömaalle Moberginojalla ja sieltä Palsin Tullin paikkeille Viktorin opastamana. Reumatismin kivuista huolimatta Teuvo kaivoi esille yhden Palsin rikkaimmista kultaesiintymistä saaden monena kesänä siitä useita satoja grammoja kultaa suurimman hipun ollessa17 grammaa. Hän rakensi itselleen viihtyisän kämpän, joka on edelleen pystyssä. Hän muutti 1980-luvulla rauhallisemmille maisemille Eskottijoelle ja valtaus siirtyi Erkki Kuusenmäelle, joka tunnettiin paremmin nimellä Käpy. Teuvon elämän ehtoopuoli oli onneton ja se johti vankilatuomioon ja lopulta Rovaniemelle Palosalmen metsurikotiin, jossa hän kuoli 2003 unohdettuna Palsin sankarina ja rikkaan kultamaan löytäjänä-
Palsin tulli: Palsinojalla, Pulkkisenojan suulla, Elsaojan suulta 300 m alavirtaan päin. Nimi syntyi vuonna 1982, kun kullankaivajat rupesivat leikkimielisesti tullaamaan turisteilta viinaa. Palsinojan ylittävälle sillalle ilmestyi kyltti ”Palsin Tulli”.
Elsanoja, noin 8,5 km jokisuulta, pituus noin 1,2 km, laskee pohjoisesta Palsiin
Oja on saanut nimensä Elsa-nimisestä metsurien kokista, joka kaivoi kokkauksen välillä ojan suulla 1950-luvulla. Alueella oli suurehko puusavotta, jonka työntekijöistä joku innostui kokeilemaan myös kullan vaskaamista vapaa-aikanaan. Heistä jäi jäljelle nimet Elsanoja ja Jääskeläisenoja.
Jääskeläisenoja, 9,1 km jokisuusta, pituus 800 m, laskee lounaasta Palsiin
Laskee lännestä Palsiojaan Multatunturin luoteispuolelle. Jääskeläisen valtaus 1950–luvulla. Matkahuolloksi kutsutaan turvekammia Jääskeläisenojan suussa; matkahuollon kyltti koristi turvekammin suuaukkoa.
Kartat ja kuvat alla:
Ylinnä ensimmäiset kullankaivajat, Oulun Yliopiston tutkimus Kultamuseolle Palsin muinaismuistoista, karttaluonnos Palsinojasta 1800-luvun lopulta, Roivaisenojan/Korvasenojan kartta 1926 geologi Erkki Mikkola GTK, Raahenpirtti varaustupana nykyisin ja GTK:n kuva 1930-luvulta, viimeisenä Ivalojoki Oy:n talo Ivalojoen rannalla Palsinojan suun vastarannalla 1926 Erkki Mikkola 1926.
Lue lisätietoa Palsinojan värikkäästä historiasta ja nykypäivästä täältä:
Seppo J. Partanen 